
Joulukuun toisena päivänä saimme seuralaiseksemme tämän talven ensimmäisen todellisen pakkasen. Pakkasen lisäksi meitä vilustutti hyinen tuuli, joka viskeli lunta ympäriinsä. Metsäinen maastoreissu ilman satulaa hyvän talvikarvan kasvattaneen Ninnin kanssa lämmitti kuitenkin niin sydäntä kuin ruumistakin mukavasti. Iltasella vetäydyimme sään varjolla Penan, Sylvian ja Viljan kanssa sisälle talon lämpöön, sytyttelimme kynttilöitä, kuuntelimme Sylvian hevosmuistoja ja söimme vastapaistettuja joulutorttuja. Siinä, jos jossain, oli tunnelmaa!